Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Tuomariton ja kehokontaktiton ultimate sopii useimmille – pohkeille ei potkita ja ikä ei ole este

Ultimate eli liitokiekkoilu on laji, joka eroaa erityisesti yhdessä asiassa monesta muusta joukkuepelistä: pelituomareita ei ole. Myös kehokontaktit puuttuvat lajista tyystin. Huomattavaa on sekin, että otteluiden päätteeksi voittanut ja hävinnyt joukkue tekevät yhteisen niin kutsutun spirit -ringin, eivätkä kahta omaansa.

Virheiden ja rikkeiden toteamiset jäävätkin pelaajien vastuulle. Siitä huolimatta peli on oikeudenmukaista ja reilua, eikä usealle joukkuelajille tyypillisiä kiukunpurkauksia ja koiruuksia nähdä.

– Tuomarittomuus tekee sen, ettei ole ketään, kenelle kiukutella, eikä voi tehdä tuomarin selän takana koiruuksia. Poikkeuksellisen vähän näkee päreiden palamisia. Pelaaja voi kyllä olla harmissaan omasta suorituksestaan ja silloin ehkä saattaa päästä ärräpäitä. Lajin luonteeseen ei kuulu vilunki, kun siitä ei oikein ole hyötyä, sanookin Aki Pirttijärvi, Tampereen UFO -seurasta, viralliselta nimeltään Unlimited Frisbee Organization.

– En ole nähnyt koskaan sellaisia tilanteita, että päre olisi jollakin palanut. Ultimaten pelaajat ovat rauhallisia ja pystyvät kyllä puhumalla selvittämään kiistatilanteet, myötäilee samaa seuraa edustava Riitta Syvälä.

Myös kehokontaktien puuttuminen on olennainen osa peliä ja se on saanut monet hakeutumaan lajin pariin. Niin myös isän ja pojan, Aki ja Jasu Vehtarin EUC:stä eli Espoo Ultimate Clubista.

– Tykkään kontaktittomasta lajista, jossa kunnioitetaan vastustajaa – ”spirit of the game”, sanoo Aki Vehtari.

Spirit of the game

Spirit of the game: ”Kenenkään pelaajan ei oleteta tahallisesti rikkovan sääntöjä. Tämän vuoksi sääntörikkeistä ei seuraa varsinaisia rangaistuksia, vaan tilanteet pyritään ratkaisemaan siten, että peli jatkuisi kuin virhettä ei olisi tapahtunut” (ultimaten sääntökirja)

Poika on varsin samoilla linjoilla. On pakko pelata reilusti, kun itse asiassa jokainen pelaaja on tuomari. Rikkeet kyllä huomataan.

– Parasta on, kun saa kisata toista vastaan täysiä omalla suorituksella. Pelissä ei ole sitä, että paljonko pystyy potkimaan kaveria pohkeille tuomarin selän takana. Kyse on siitä, kumpi joukkue on parempi pelaamaan taidollisesti, kontaktia en kaipaa. Peli on reilua. Päre voi joskus palaa, mutta keskusteluilla selvitään, kaveria ei käydä mukiloimassa, Jasu Vehtari jatkaa.

Ikä ja sukupuoli eivät ole rajoitteita

SM-viikolla pelattiin Suomen mestaruuksista beach ultimatessa. Silti ultimatea pelataan pääasiassa nurmella kesäisin ja sisähalleissa talvisin. Vantaalla pelialustana oli pehmeä hiekka ja joukkueet olivat sekajoukkueita, miehet ja naiset siis yhdessä.

– Pelaaminen miesten kanssa ei juurikaan poikkea naisten kanssa pelaamisesta. Fyysisyydessä ja nopeudessa on tietysti eroja. Miehet pystyvät heittämään kiekkoa kovempaa ja pitemmälle, Riitta Syvälä sanoo.

Ikä ei ole myöskään rajoite ultimatessa. Joukkueiden ikäjakauma oli SM-viikollakin melkoinen, mutta ei se peliä haitannut. Laaja ikäjakauma pikemminkin monipuolistaa peliä. On yhdistelmä nuoruuden intoa ja vanhempien kokemusta. Nuoremmat voivat samalla oppia vanhemmilta pelaajilta, mutta miksei myös päinvastoin. Ultimate on reippaiden ihmisten reipas laji iästä riippumatta.

– Aloitin nurmella kuusitoista vuotta sitten, poikkeuksellisen myöhällä iällä yli 30-vuotiaana kylläkin, mutta porukka oli hauskaa ja laji viehätti, muistelee Aki Vehtari, 47.

Hän aikoo jatkaa pelaamista edelleen ja tähtäimessä ovat kesällä 2020 Great Grand Masters -sarjan yli 48-vuotiaille tarkoitetut ultimaten seurajoukkueiden mestaruuskilpailut Australiassa.

Samassa EUC:n joukkueessa SM-viikollakin pelaava poika Jasu kertoo, ettei häntä ole lajin pariin pakotettu. Kaikki lähti isän ja pojan välisestä yhteisestä tekemisestä. Korkeintaan joskus on vähän patisteltu pelaajana jo ollessa.

– Ei ole pakotettu. Enemminkin lähdin isän kanssa aluksi heittelemään kiekkoa, tekemään jotakin kivaa. Aloittelin noin kaksitoista vuotta sitten. Myöhemmin harrastajana jo, jos on ollut välillä väsähtäneitä hetkiä, silloin on vähän työnnetty mukaan, poika leikkisästi isäänsä piikittelee.

Kahtakymmentä ikävuotta lähestyvä Jasu on pelannut jo nuorten ultimatemaajoukkueessa. Hän on ajatellut jatkavansa lajin parissa ainakin 10-20 vuotta, vaikka aivan suurinta urheilullista paloa hänellä ei ehkä kaikkeen oheisharjoitteluun olekaan omien sanojensa mukaan.

Joka tapauksessa myös ultimate vaatii tietyn tasoista kuntoa ja harjoittelua, kuten kaikki urheilulajit, jos aikoo tähdätä huipulle. Sitä voi harrastaa silti pelkältä kuntoilupohjaltakin tai vaikkapa ystävien etsimiseen.

– Ultimate on ehdottoman hyvä laji urheilumielessä, se vaatii kunto ja taitoa, mutta ennen kaikkea on hieno yhteisöllinen laji, jonka parissa on hienoja ihmisiä ja jonka avulla saa hyviä elinikäisiä ystäviä, sanoo Riitta Syvälä, 36.

– Olin kokeillut ultimatea jo lukioaikoinani, mutta vuonna 2002 yliopistoaikoihin huomasin, että Tampereen UFO järjestää ultimaten alkeiskurssin. Menin sinne ja vaikutuin heti. Hyvä laji. Harrastin aiemmin muun muassa lentopalloa, jota tosin pelailen vieläkin, mutta ultimate on päälajini. Vetäjänä kurssilla oli muuten tämä Aki, sanoo Syvälä osoittaen Pirttijärven suuntaan.

Pirttijärvi, 39, aloitti lajin vuonna 1995 yläasteelta, kun kaveri mukaan houkutteli.

– Etsin uutta harrastusta. Pelasin uppopalloa ja harrastin taekwondoa, mutta nykyään pääharrastukseni on ultimate. Se on helppo aloittaa, koska aloittamiskustannukset ovat hyvin pienet. Kelvollinen kiekko maksaa kympin, Pirttijärvi sanoo.

– Toki ammattilaistasolla rahaa saa kulumaan tuhansia euroja, hän lisää.

Helposti ja edullisesti mukaan

Ultimaten tapahtumapaikalla Myyrmäessä kuuluttajana, mutta myös EU:n pelaaja Jarna Kalpala toimiva tarkentaa, että kustannuksia tulee kiekon lisäksi seuran jäsenmaksuista ja pelaajalisenssistä, jos aikoo seuraan liittyä. Niiden yhteiskustannus on yleensä 100-200 euroa. Pelivarusteiksi tarvitaan sisäpelikengät ja ulkopeleihin nappulakengät.

– Ihan perinteiset jalkapallon nappulakengät käyvät. Ja kiekko kannattaa sitten olla virallinen ultimateen tarkoitettu kiekko. Huoltoasemalta ostettu parin euron halpa frisbee ei sovellu. Erona niillä lento-ominaisuuksien ja painon lisäksi on, että halpaa kiekkoa taivutettaessa se tavallisesti katkeaa tai siihen jää taittojälki. Virallinen kiekko palautuu muotoonsa suoraksi, vaikka sitä taittaisikin, Kalpala tähdentää.

Jos haluaa liittyä seuraan, Suomesta löytyy noin toistakymmentä seuraa eri paikkakunnilta. Painotus on suurimmissa kaupungeissa. Esimerkiksi EUC:n alkeiskursseja järjestetään Espoon Tapiolassa Tapion kentällä Kulttuurikeskuksen lähellä keskiviikkoisin klo 17-18:30.

– Tervetuloa vapaasti ja maksutta kokeilemaan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Joukkueita löytyy aikuisille ja junioreille, toivottelee Kalpala.

Mitalien jako

Ultimaten SM-loppuottelussa voiton Vantaalla lauantaina 6.7. vei lukemin 13-12 tamperelainen ÄssäMix, jonka taustalla on Tampereen UFO. Toinen oli espoolainen EUC. Joukkueet olivat sekajoukkueita eli ne olivat muodostettu sekä miehistä että naisista.  

Peli oli tasainen ja kumpikin joukkue oli tullut voittamaan, mutta hyvin ultimatea kuvaavaa oli, että pelin ja spirit-ringin jälkeen kukin pelaaja itse ripusti tarjotun mitalin kaulaansa ilman sen kummempia juhlaseremonioita. Ringissä joukkueiden kapteenit kiittävät vastustajaa ja lyhyesti tiivistäen nostavat pelistä esiin haluamiaan asioita. 

Teksti: Aki Korhonen
Kuvat: Sakari Kuokkanen