Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Kriketti

Kriketti on maailman toiseksi suosituin pallopeli ja se muistuttaa etäisesti suomalaista pesäpalloa.

Vaikka krikettiä pelataan yleisimmin ulkona, ovaalinmuotoisella kentällä 11-jäsenisin joukkuein, Joensuun SM-viikolla pelataan sisätiloihin soveltuvaa häkkiversiota. Tässä sisäversiossa pelataan 6-henkisin joukkuein 12 syöttösarjaa/sisävuoro, siten että lyöjät ovat vuorossa pareittain. Krikettikentän keskellä, myös häkkikriketissä, on 20 metriä pitkä syöttökaista, jonka toisessa päässä on lyöntipesä. Syöttäjä syöttää pallon pompun kautta lyöntipesällä olevalle lyöjälle. Omaleimaista pelille on, että palloa saa lyödä kaikkiin suuntiin — myös suoraan taaksepäin. Pesäpallon ja baseballin tapaan ottelun voittaa eniten juoksuja tehnyt joukkue.

Lyöntivuorossa olevan joukkueen tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon juoksuja ennen syöttösarjojen loppumista. Juoksutili karttuu aina lyöjien vaihtaessa paikkaa vastakkaiselle pesälle, mutta lisäpisteitä (juoksuja) saa, kun pallo osuu lyönnistä suoraan verkkoon ennen juoksua. Verkkoseinien eri alueista saa eri määrän lisäpisteitä.

Syöttövuorossa oleva joukkue pyrkii polttamaan lyöjiä esimerkiksi salakavalilla kierresyötöillä ja rajoittamaan juoksujen määrää sähäkällä ulkokenttäpelillä mm. ottamalla koppeja suoraan lyönnistä ja verkko-osumasta; kumpi tahansa lyöjä voi palaa pesien välillä juostessaan. Ensin syöttövuorossa olleen joukkueen siirtyessä lyömään tulee heille tavoitteeksi tehdä yksi juoksu vastustajaa enemmän. Häkkikriketissä ottelu pelataan viimeiseen syöttöön asti, koska kukin lyöjäpari pysyy lyöntivuorossa neljän syöttösarjan ajan paloista huolimatta; jokainen palo vähentää juoksumäärää viidellä juoksulla.

Ottelun voittaa enemmän juoksuja tehnyt joukkue.

Lue lisää Suomen Krikettiliiton sivuilta